ajatuksia lapsettomuudesta

pitkästä aikaa aattelin tänne raapustaa...eli yksi keskeytetty tuulimuna raskaus rv10 takana...oli rankka kokemus lisää tähän epätoivon kirjoon...nytten alkaa isossa sairaalassa ensimmäiset hoidot...jännittää...lisää lapsia sukuun putkahdellu..kummasti aina naapuriin osuu se haikara kai meidän osoite ei ole sen navigaattorissa.ehkä tämä ensimmäinen hoito on "pahin" kun kaikki uutta ei tiedä mitä pitäisi odottaa..mitä tapahtuu jne..mutta toisaalta isoimmat toivot kuitenkin lykätään siihen ekaan hoitoon..ja sitten toivo kerta kerralta hiipuu...:/ on se vaikeaa..kaikki ei osta ikeasta niitä lapsia..mutta kaikki ei sitä varmaan ikinä tuu tajuamaan etttei kaikki niitä lapsia hanki tuosta nuon vain...vaiettu salaisuus mistä ei puhuta..ettei muut pidä vähemmän naisena...kun ei edes lapsia osaa tehdä..ettei tutkailla mahan seutua ja supista oliskohan ny onnistanu...ja sääliviä katseita ku ei maha kasvakkaan..parempi olla hiljaa..kukaan ei kysele...saa teeskennellä iloista pirteää ja ah niin innokasta ihmistä..kun tietäisivät miten suuri suru puseron alla piilee...toiveet kohti hoitoja..syksyisiä kelejä:D

en ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella...kivuliaita kuukautisia takanapäin...nyt tein huvikseni tässä kierrossa raskaustestin (en ole kuukausiin enää ees koittanu) niin sieltä kaksi viivaa pamahti...oltiin ihan ihmeissään voiko olla totta...sitten pian alkoikin vuotoilu...tuli jonkin verran...pari viikkoa siitä tk:ssa tehtiin uusi testi ja positiivista yhä näytti rv6 kävin neuvolassa mutta mitää ei näkynyt...sanoi että yleensä viikolla 9 on vasta näkyny niillä laittella että niin alussa...nytte on rv 8 et ensi viikkon asti pitää jännittää onko siellä mahdollista asukasta vai onko tuulimunaraskaus:( että on se tämäkin ei ole viä yhtään uskaltanut iloita levottomuutta on ilmassa ja olen aika varma että kyllä se meiän tuurilla menee vielä että kun eka plussa vaivoin saatiin niin tuulimuna...pitäis tietty yrittää ajatella positiivisesti mutta sitten potoaa niin kovaa ja korkealta ja on ihan hajalla...yritän valmistautua huonoihin uutisiin jos sitten kestäisi ne paremmin...mutta kyllä niin niin niin niin niin niin niin lujaa toivon että saataisiin ihania uutisia...päiviä laskiessa neuvola aikaan.........palaillaan...

eli gyneltä selvitty ja hyvältähän siellä näytti taasen ja gyne oli positiivinen ja valoi uskoa että kyllä kuule nyt vain aktiivista toimintaa niin tärppää...mut jotenki ite on jo niin paljo kokenu pettymyksiä jottei kyllä yhtää lietso toivon tunnetta..kattotahan nyt...oli molemmin puolin hyvät isot munasolut niinku johtavat sit oli vähä pienempiä viä lisäks...kun mullahan ilman hormooneitakin kehittyy kyllä se yks iso aina mut en tiä sit mistä kiikastaa ja just laskeskeltiin niin viime kierrossa munasolu irronnut vasta 18 päivä..kai se on tää stressi kun pitää ajoittaa ja ku ei onnaa nii stressiä stressiä...ja uutisis toitotetaan et sikainfluenssa tuloo ja raskaana olevat riskiryhmässä niin on tosi positiiviset fiilarit:) jos sattuis niin ihanasti et plussais sit sais pelätä influensaa...aaaaargh miks pitää olla niin vaikeeta...jokos ihmisillä on alkanut joulu kutkuttaa mielissä..ite olen aloittanut joulukorttien valmistuksen mutten muuta ole viä saanut aikaiseksi kun annan aina lahjaksi myös jotain ite tehtyä..postilaatikkoon tipahtelee lähes päivittäin jos jonkin moista joululehteä...ja pian kaupois alkaa soida petteripunakuonot jotta tulee joulukuulla jo korvistakin..miksköhän joulua pitää aina niin lujaa hössöttää...:) hiki hatus siivota ja leipoa ja kiertää kauppoja selkä vääränä..ennen mun äiti aina siivos joka nurkan katot seinät ja kaikki ihan hulluna ja sit joku sano sille kun oli kyläs ja se jotaki kaappia hinkkas niin että meinaakko sä joulun sielä kaapis olla...jotta laita ny kuule se ovi kii niin kukaa tiä jotta siä sotkua on,,,niin nyt sekin on malttanut höllätä....lunta odotellessa....

käytiin kylässä katsomassa pientä vauvelia taasen ihanahan se oli:/  miten te muut oletteko kertoneet avoimesti kaikille mahdollisille lapsettomuudesta, hoidoista ja epätoivosta vai onko teillä muutama harva ja valittu jolle olette kertoneet? ja miten olette kokeneet sen asian? me ei olla edes anopille kerrottu kun hän kertoi jostain toisesta pariskunnasta et aatelkaa nyt niillä on jotain ongelmia jottei ne saa lasta jne niin eipä siinä sitten itse uskalla mennä oikein mitään sanomaan...

minä puhun paljon mieheni kanssa tästä kipeästä asiasta ja välillä tekis mieli vain käpertyä peiton alle ja itkeä. luovuttaa...alussa olin yltiö positiivinen että kyllä varmaan nytten on raskaana ja aina ne menkat tuli. sitten ne yhtäkkiä loppui ja ei tulleet 3 kuukauteen ollenkaan ja minähän tein testejä useamman kuin yhden :) ja negaa ne kaikki näytti siksi aloitettiin terolutit ja saatiin alkamaan kuukautiset uudelleen...ja nyt ne ovat tuleet ihan itekseen jo hyvän aikaa.

olen töissä päiväkodissa joten voitte kuvitella että pidän lapsista. yleensä on aivan ihanaa mennä töihin ja olla heidän kanssaan mutta aina silloin kun taas ne kuukautiset alkaa ja iskee epätoivo etteikö sitä omaa mahdollisesti koskaan tulekkaan niin sellaisina päivinä ei ole kauheen hyvä fiilis mennä jotain lasten laulua hoilottamaan.. kyllä ne pienet nassikat yleensä nostaa kuitenkin fillikset taas nopeesti. ja on mun tunteet alannu tasaantua ettei ole niin isoja ailahteluja enää kun tietysti oppinut suhtautumaan no ne menkat alkoi taas joo ja kierto alkaa alusta.näin sitä mennään.

nytten syön tupla annosta clomifenia ensi viikolla seuranta aika ultraan jotta mitä siä näkyy. ei paljon muita oireita ole clomifeneista tullut kuin väsymystä ja kuumia aaltoja kauheaa on kuin olisi mummotauti jo:) ylläkin heräsin jotta hyvä ettei ollut lakana kietoutunut selkään kiinni. ensi viikolla olisi tosiaan ovuloinnin ajat ( kalenteri käteen)  jotta pitäkäähän peukkuja. kirjoittelen mitä se gyne siä ultras näkee onko clomeista ollut apua..

hyviä syksyisiä saapaskelejä kaikki toiveikkaat :)

hei aloitin nyt kanssa tänne kirjoittelemaan jos vaikka joku sattuisi eksyä lukemaan myös meidän tarinaa. eli meillä on takana pian 4 vuotta yritystä ja ei oo lapsia näkyny...ei ole vielä edes kertaakaan plussannut joten alkaa kääntyä jo epätoivon puolelle ja oon ollu monesti jo valmis luovuttamaan mutta mies on positiivisesti jaksanu kannustaa ja ollut tukena.molemmat on tutkittu ja mitää vikaa ei vaan löydy..saatiin juuri lähete hoitoihin IUI hoidoilla tarkoitus aloittaa clomifenia ja terolutia olen syönyt joten hormonia on kyllä pumpattu täyteen mutta tuloksetta. valitettavasti. sairaan kivuliaassa munatorvien aukiolo tutkimuksessa jouduin käydä ja aukihan nekin oli:) onneksi niin. sai taas uuden potkun ja jaksaa toivoa.jospa sittenkin. asiaa ei helpota että juuri on sukuun syntynyt pieni vauva josta kaikki ovat tohkeissaan ja höpöttävät että no eikö ny jo teidänkin pitäisi ja osa ei kysy suoraa mutta töissä ja sukulaisissa yms vahdataan tarkasti mahan seutua jotta onkos ny lihonut...jotta senkin puolesta täytyy pitää tarkaa kirjaa mitä on syönyt jottei pääse lihoamaan jottei tuu vääriä luuloja:)

välillä sitä miettii jotta miksi juuri meillä näin. tuntuu jotta toisille napsahteloo muksuja niinku sieniä sateella ja sit on ite joku ihme luonnon oikku joka ei saa ees yhtä aikaiseksi. emme ole kertoneet kuin parille ihmiselle koko asiasta, koska ollaan aateltu et helpompaa niin kun menee kylään nii ne ei tiedä asiasta mitään niin unohtaa itsekkin aina hetkeksi. ja vanhemmat sukulaiset nyt eivät ymmärrä koko asiasta että se on taas nuorison konhotuksia tuommoinen lapsettomuus. monet sanoo jotta pitäis vaan rentoutua ja aatella positiivisesti niin kyllä se  testi positiiviseksi muttuu.. mutta milläs rentoudut kun kalenterin kanssa 4 vuotta kohta laskenut  jotta milloin pitäisi olla h-hetket jotta tietää yrittää ( ja mieskin tietää jo kaiken kuukautiskierrosta ja ovuloinnista:) )ja ajattele nyt siinä sitten positiivisesti kun kuukausi kuukaudelta tulee pettymyksiä. Jotenkin ahdistaa sen takiakin paljon kun 30 vuotta alkaa uhkaavasti lähentyä vaikka tiän et monet saa jopa 40 vuotiaana lapsen että on tässä nytten vielä aikaa ja ei ole IUI hoitoja tai koeputkihedelmöitystä kokeiltu jotta jos niillä jommalla kummalla sitten onnistaisi, kun "luomuna" ei olla onnistuttu.

on ollut ihanan terapeuttista lukea muiden kirjoituksia lapsettomuudesta. en muista kenen kirjoitus oli mutta ajattelin että toihan on ihan kun mun ajatuksia. kun emme tunne ketään joilla olisi samoja ongelmia kun tosiaan tuntuu jotta niitä lapsia vaan tehdään tuosta nuon vain. niin on lohdullista tietää että on muitakin kuin me tämän ikävän asian kanssa.olisi kiva kuulla kommentteja ja ajatuksia miten muilla on edennyt asiat. ja en vielä tiedä tarkalleen miten tämä kirjoitushomma toimii, mutta eiköhän se selviä kun aikani tutkin tätä systeemiä:) palaillaan